Monet siitä haaveilee, harva kuitenkaan toteuttaa unelmaansa tai kartoittaa mahdollisuuksiaan.
Ja totta, se on hullun hommaa. En suosittele kenellekään, jolle turvallisuus on tärkeämpää kuin seikkailu tai vihaat yllätyksiä matkan varrella. Toisaalta, jos olet seikkailija, eikä suunnitelmallisuus ole vahvuutesi, voit päätyä harhailemaan takaisin lähtöruutuun ja vanhoihin kuvioihin. Alanvaihtajan matka on yllätyksiä täynnä ja perille pääseminen on vain yksi mahdollisista palkinnoista.
Itse vaihdoin alaa vaatekaupan ja –valmistuksen puolelta suorahaku- ja rekrytointibisnekseen ja olen muutokseen tyytyväinen. Syitä vaihtamiseen oli monia; työt sellaisenaan päättyivät, eikä mikään alan tehtävistä tuntunut sillä hetkellä omalta. Oli hyvä hetki pysähtyä ja pistää palikat uuteen järjestykseen. Miettiä mikä minua kiinnostaa, mihin osaamiseni on jalostettavissa, mitä lisätaitoja tarvitsen, mikä motivoi… Tähän matkaan meni pari vuotta. Siinä ajassa ehdin miettiä erilaisia vaihtoehtoja, kysellä ja saada vastauksia, opiskella valmentajaksi, luoda uusia verkostoja, juosta muutaman kilometrin, kuulla ihmisten tarinoita työstä, työnhakemisesta, alanvaihtamisesta, turhautumisesta,… ja osallistua lukemattomaan määrään seminaareja ja eventtejä, sekä hakea niitä uusia töitä. Kiirettä piti!
Alanvaihtaminen ei mielestäni ole heikkohermoisen hommaa. Tarvitset jotain tai kaikkia näistä: rohkeutta, tiedonjanoa, itsesi likoon laittamista, muutoksen hallinnan taitoja, itseohjautuvuutta, epäonnistumisten sietämistä, riskienhallintaa, myyntitaitoja, päämäärähakuisuutta, sosiaalisuutta, verkostoja, pitkää pinnaa ja järjestelmällisyyttä, järjenkäyttöä unohtamatta. Suurin piirtein siis kaikkia niitä ominaisuuksia, joita työpaikkailmoituksissa mainitaan toimialasta tai tehtävästä riippumatta.
Kun työpaikat katoavat, uusia toimenkuvia syntyy ja työurat pitenevät, kasvaa alanvaihtajien määrä vääjäämättä. Uskotko, että pysyt samalla toimialalla koko työurasi? Teetkö vain yhden ammatin uran? Pysytkö samassa työpaikassa vuosikymmeniä? Jo pelkästään yrityksestä toiseen tai sivuavalle toimialalle vaihtaminen kertoo mielestäni jotain ihmisen kyvyistä nähdä laajemmin, motivaatiosta ja halusta olla mukana tekemässä jotain uutta, vaikuttaa ympäristöönsä.
Kannustan katsomaan ympärillesi, harkitsit alanvaihtoa tai et. Voit yllättyä siitä, mitä muuta hankkimallasi ammattitaidolla voi tehdä, mihin se taipuu. Pienelläkin määrällä täydennysopintoja voi muuttaa työuran painopistettä tai vaihtaa kokonaan toimialaa. Riskinä on huomata hukattuja tai olemassa olevia mahdollisuuksia.
Jos sinä, alaa vaihtavana työnhakijana, epäilet välillä itseäsi, niin tekevät monet muutkin ympärilläsi. Ystävät, entiset ja uudet kollegat, rekrytoijat ja yritykset suhtautuvat muutokseen epäillen. Varaudu siihen, että myyntipuheet ja vastaukset on parempi harjoitella huolella. Perusteleminen ei lopu senkään jälkeen, kun olet päässyt maaliin, eli onnistunut vaihtamaan alaa. Perustelet päätöstäsi välillä itsellesikin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Vaikka olet rypistänyt yhden ison loikan yli toimialarajojen, et ole vielä perillä. Täytyy jaksaa vielä kerran puurtaa ja tuoda osaamistaan ja motivaatiotaan esille. Nämä ovat viimeiset hapotuskilometrit alanvaihtajan matkalla maaliin.
Itse onnistuin pääsemään maaliin, mutta en vieläkään tiedä mitä nurkan takana odottaa ja mitä minusta tulee isona. Itsestäänselvyydet ovat kadonneet matkalla, enkä yhtään ihmettelisi, jos teen vielä sen kolmannen tai neljännen irtioton. Muutosten tekemisen kynnys on madaltunut uhkaavasti. Matka tähän pisteeseen on kuitenkin ollut itselleni se paras palkinto.